Remi kokeili surffausta kerran meidän ekalla Bali-viikolla, mutta se ranta oli vähän huono valinta ekaksi kerraksi: kyseisellä Padang Padang beachilla aallot nousee hurjiksi järkäleiksi ja virtaus on todella kova. Surffaajat päivystää lautojensa päällä pitkissä riveissä melkein kiinni toisissaan, kun siellä on aina niin paljon porukkaa ja ranta on kivinen, eli jos kunnolla pulahtaa ei ruhjeilta välty. Kuultiin myöhemmin että siellä järjestetään pro-kilpailuja ja kuvataan videoita. Pojat kysyi kyllä lautoja vuokraavilta paikallisilta, että kannattaako aloittelijan tässä kokeilla ja vastaus oli "yes, yes, veri good!"... Noh, täytyyhän heidänkin elantonsa tienata. :) Kun katselin Remin rämpivän virtauksissa 45 minuuttia ennen kuin hän pääsi rantaan, oma intoni surffausta kohtaan vähän laantui.
Ajatus on kuitenkin pyörinyt takaraivossa koko ajan ja kun päätettiin lähteä Balilta pian kohti Suomea, oli yksi asia varma: Surffausta on päästävä kokeilemaan. Niinpä suunnattiin Ubudista kohti Balin länsirannikkoa, jossa rannat on sopivia myös uusille lautailijoille.
Eilen päästiin ensimmäisen kerran sitten tositoimiin. Suunnattiin Cangguun ja Batu Bolong nimiselle beachille, jota meille oli monet kehuneet hyväksi spotiksi. Saatiin alle isot ja vähän pehmeämmät laudat - isot siks että kelluu paremmin, ja pehmeämmät siks ettei murhattais ketään. Ei muuta kuin remmi kinttuun kiinni ja veteen. Vähän aikaa meni lautaan totutellessa ja ihmetellessä, mutta kun homma alkoi hahmottumaan, oli se oikeasti tosi hauskaa! Ei todellakaan helppoa, eikä todellakaan onnistunut aluksi, mutta haastavaa ja hauskaa. Saatiin molemmat tuntumaa siihen miltä aallolla ratsastaminen tuntuu ja karistettiin alkujännitys surffausta kohtaan.
Tänään herättiin kukonlaulun aikaan, vedettiin aamupalat huiviin Monsieur Spoonissa (kiitos Suomijengi suosituksesta <3) ja innokkaina syöksyttiin taas aaltojen sekaan.
Aallot oli aamulla meille just sopivat ja ranta vasta heräili uuteen päivään, eli sai rauhassa harjoitella ilman että tarvitsi stressata ajavansa jengiä kumoon. Ja tänäänhän se lähti jo sujumaan! Remi hyppäsi seisomaan lautansa päälle tyyliin ekalla aallolla jota lähti kokeilemaan, ja minä siitä sisuuntuneena päätin että jos Remi osaa niin kyllähän minäkin! Multa vaati alkuun useamman kompuroinnin, mutta ai sitä onnistumisen riemua, kun sai vihdoin kiskaistua itsensä kunnolla pystyyn ja pääsi liukumaan aallon päällä! Niin siistiä! Aamupäivä meni ihan siivillä aalloissa pyöriessä, mutta lopulta oli pakko rantautua kun homma kävi semisti tuskaiseksi. Sen lisäks että melominen on rankkaa, kirvelee suolavesi silmiä, aurinko käristää selkää, varpaat on naarmuilla pohjan kivistä ja polvet, kyljet ja hauikset hiertää lautaa vasten. Mutta se oli todellakin sen arvoista. Uusi liekki on syttynyt, tätä haluun lisää! Huomenna siis uudestaan. :)
Oon miettinyt viime päivinä paljon kaikkea mitä on tullut elämän aikana harrastettua. Lapsena kokeilin monia eri lajeja, joistain jaksoin innostua vaan kerran, ja toisten parissa kului useampi vuosi. Pisimpään viihdyin jalkapallon ja cheerleadingin parissa, sekä erilaisilla tanssitunneilla - joskaan mikään tanssityyli ei ikinä kunnolla iskenyt. Tykkäsin sillon tosi paljon joukkuelajeista ja yhdessä tekemisestä, mutta jossain vaiheessa se on muuttunut. Tällä hetkellä nautin eniten lajeista, joissa saan keskittyä omaan tekemiseen ja tunnustella mitä mä ja mun keho milloinkin tarvitsee. Salilla treenatessa tai joogatessa mä keskityn täysin siihen miltä mun kehossa tuntuu. Oon tosi sosiaalinen ihminen ja rakastan viettää aikaa ihmisten ympäröimänä, mutta mä saan liikunnasta enemmän irti tehdessäni yksin. Se on mulle myös hetki irtautua kaikesta mitä ympärillä pyörii ja keskittyä vaan itseeni. Poikkeukset vahvistaa säännön: välillä on ihan parasta vetää kunnon salitreeni ystävän kanssa ja lenkkipolulle mä lähden mielummin aina yhdessä kuin yksin. Puhuttiin näistä Remin kanssa eilen ja kumpikaan meistä ei osannut kuvitella mua missään joukkuelajissa enää. Näin me ihmiset muututaan.
Jos laji jota rakastit ennen, ei tunnu enää innostavalta, kannattaa kokeilla jotain erilaista. Jos salitreeni ei maistu, testaa vaikka korista tai fudista. Tai ilmoittaudu juoksukouluun. Tai testaa joogaa tai pilatesta. Tai nyrkkeilyä. Tai mene uimaan. Tai lähde kävelylle. Tai tee vaikka kuperkeikkoja. Vaihtoehtoja on pilvin pimein! Mä uskon että jokaiselle löytyy sopiva laji, kun vaan viitsii kokeilla ja etsiä. Ja kukaan ei ole seppä syntyessään, aloita iisisti ja jos sulla on hauskaa ja homma tuntuu edes ihan hyvältä, tee se uudestaan. Älä valitse lajia sen mukaan mitä joku toinen tekee tai sanoo, valitse laji josta itse nautit. Voit lukea kaikki maailman kirjoitukset eri liikuntamuotojen terveyshyödyistä, mutta jos homma tuntuu kamalalta ja epämiellyttävältä, on epätodennäköistä että se jatkuisi niin kauan että niitä hyötyjä tulisi. Mieti siis oletko ennemmin yksin vai ryhmässä liikkuja ja haluatko kovaa vai rauhallisempaa tempoa. Visualisoi itsesi eri lajien parissa ja sitten ei muuta kuin menoksi! Kokeilemalla se selviää.
Tekemisen riemua ja iloista mieltä :)
Halauksin,
Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti