Joulukuu <3

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Vuoden viimeisen kuukauden ensimmäinen päivä. Musta ei tunnu kuitenkaan yhtään siltä, varmaan siksi ettei ole kylmää ja harmaata. Vaikka nautinkin suunnattoman paljon lämmöstä ja auringosta, on syksyssä ja talvessakin mun mielestä puolensa. Nimittäin joulu ja sen odotus. 

Mä rakastanrakastanrakastan joulua, sen värejä ja kimallusta, rauhallisuutta, ihmisiä ympärillä, ja sitä lämpöistä tunnetta sydämessä. Joulun aikaan musta tuntuu että sydän täyttyy ja ihan pakahtuu rakkaudesta ja rauhasta. Joulun alla sisäinen lapsi herää ja odotan aattoa kuin kuuta nousevaa. On ihanaa koristella ja näpertää kaikkea pientä ja kaunista, on ihana kokkailla jouluisilla mausteilla, on ihanaa ripustaa jouluvaloja ja on ihanaa kävellä kaduilla ja nähdä miten valot tuo lämpöä pimeyteen. Joulun aikaan musta kaikki on vaan niin ihanaa. Jotenkin on niin rakastava olo kaikkea kohtaan. Joulu on mulle todellakin pelkkiä rakkauspuuskia.

Suomessa oon aina ollut ihan joulutunnelmissa jo lokakuusta lähtien, mutta täällä lämmössä ja palmujen alla (ei sillä että valittaisin) on joulutunnelmaan paljon vaikeampi päästä. Jotenkin mulla siihen kuitenkin kuuluu se pimeys ja kylmyys, jonka jälkeen on ihana päästä kotiin, sytyttää kynttilöitä ja käpertyä villasukat jalassa viltin alle sohvan nurkkaan glögiä hörppimään. 

Ainoa mua oikeasti harmittanut asia koko meidän reissun aikana onkin ollut se, että joulu "jää meiltä väliin". Mulle tärkeintä joulussa on perhe ja läheiset, se kun saa ilahduttaa rakkaita ihmisiä korteilla, jouluisilla kuvilla tai ruualla. Ja se kun ihmiset on lähellä. Ja nyt ne on kaikki niin kovin kaukana, paitsi Remi tietysti, mistä oonkin tosi kiitollinen <3 Viimeisten viikkojen aikana joka kerta, kun olen törmännyt jouluisiin kuviin Facebookissa tai mainokseen telkkarissa, onkin iskenyt pieni koti-ikävä. Joulu on aina ollut meidän perheessä se juhlapyhä, johon panostetaan ja jota kunnolla suunnitellaan. Meidän joulu on hyvin perinteinen, ja ollut melkein aina samanlainen. Ollaan kahta vuotta lukuunottamatta aina kokoonnuttu äidin luo meidän perheen ja isän vanhempien ja veljen kanssa. Jouluruuat valmistetaan mummin resepteillä, ja niitä on montaa sorttia. Jo pelkkiä kalaruokia on 7 tai 8 erilaista. Mummilla on "jouluvihko", johon hän kirjaa ylös mitä minäkin vuonna on tarjottu ja kuinka paljon. Lapsena joka vuosi askarreltiin mummin kanssa uudet paikkakortit pöytään ja jotain uusia koristeita. Nyt äidillä onkin varastossa omat hyllyt kaikille niille sadoille joulukoristeille, mitä ollaan tehty tai ostettu. Aattona käydään saunassa, syödään puuro, katsotaan Lumiukko ja joulurauhan julistus telkkarista, käydään kirkossa ja haudalla, syödään hyvin ja  pitkään, juodaan vaarin valitsemia viinejä ja glögiä ja jaetaan lahjat. Ja ollaan vaan yhdessä. Jouluaattoon liittyykin mulla paljon lämpimiä muistoja, ja pelkkä ajatus aatosta tuo sisälle lämpimän tunteen.

Tänä vuonna meidän joulunaika tulee olemaan hyvin erilainen, mutta oon päättänyt nyt kuitenkin ottaa siitä kaiken irti, ja luoda itselleni sen joulufiiliksen tänne tropiikkiin. Kuuntelen kotona joululauluja, poltan paljon kynttilöitä ja onnistuttiin jopa löytämään vähän joulukoristeita supermarketista. Kiiltävät köynnökset koristaa nyt tv-tasoa ja vaatekaappia, ja "merry christmas"-kyltti roikkuu ovessa. Muita koristeita ei kaupasta löytynyt, joten päätin askarrella lapsuudesta tutun tonttuketjun koristamaan sängyn päätyä.

Musta siitä tuli tosi hauska. Katsotaan mitä kaikkea ehdin tänne vielä näpertää ennen aattoa. 

Kuultiin pari päivää sitten että Ubudin keskustassa sijaitsevan Gayatri Bungalowsin suomalainen omistaja järjestää jouluaattona suomalais-balilaisen joulun, johon tulee joulupukki ja tarjolla on Suomesta tuotuja jouluherkkuja! Mahtava uutinen, ehdottomasti osallistutaan sinne. <3 Ja onneksi on oma keittiö, jossa voi kokkailla itsekin kaikkia jouluherkkuja. Eiköhän tässä vielä joulufiilikseen päästä. :)

Nauttikaa rakkaat joulun valoista ja väreistä, läheisistä ihmisistä ja myös niistä pimeistä illoista. Sytyttäkää kynttilöitä ja koristelkaa koti kauniiksi punaisella. Joulu on kerran vuodessa vaan, ja jos odottaa aattoon saakka, se kestää kovin vähän aikaa. Aloittakaa joulun vietto jo nyt, ja kutsukaa ystävä kylään glögille ja piparille. Share the love and christmas spirit, joulussa on taikaa. <3

Hauskaa tiistaipäivää :)

Halauksin,

Laura 

Mun perhe <3

Ubud - home away from home

Me ollaan nyt siis toistaiseksi jääty tänne Ubudiin. Vuokrattiin maailman suloisin talo n. 3km päässä Ubudin keskustasta Bentuyungin kylästä, keskeltä riisipeltoja. Ollaan aivan rakastuttu tähän paikkaan ja tuntuu jo ihan kotoisalta. On ihanaa, kun on oma pieni pakopaikka, johon pääsee rauhoittumaan, ja jossa on tilaa ja yksityisyyttä rentoutua kunnolla. Reilu 2kk majataloissa ja hotelleissa majailleena tuntuu ihanalta kun on oma koti jota laittaa, ja tiedättekö sellainen "oma tila". Meidän talon omistajalla on henkilökuntaa, jotka päivittäin käyvät hoitamassa pihaa, tyhjentämässä roska-astioita, tuomassa meille juomavesitankkeja ja siivoamassa. Musta on kuitenkin oikeastaan mukavaa saada itse huseerata, joten talon siivouksen oon halunnut tehdä itse. Call me crazy, mutta musta on ihanaa tiskata, pyykätä ja lakaista pitkästä aikaa. Ja tuntuis pahalta antaa heidän siivota meidän jälkiä, kun tietää paikallisen palkkatason, ja kun voin ihan hyvin tehdä sen myös itse. Varsinkin kun neliöitä meidän talossa on yhteensä ehkä 30.

Ubud on Balin ns. hyvinvointi- ja kulttuurikeskus, eli täysin vastakohta esim. Kuta Beachiin, joka on oikea bileturistikeskittymä. Tänne ei esimerkiksi saa avata yhtään yökerhoa (joskin yhdessä mafian pitämässä paikassa on pieni tanssilattia ja diskopallo katossa) ja kun tänne yritettiin avata McDonaldsia, koko yhteisö nousi sitä vastaan ja se estettiin. Ubudissa on ehkä 20 eri joogastudiota, useita kuntosaleja, paljon raaka- ja kasvisruokapaikkoja, meditointiretriittejä ja vähän sellainen hipahtava, terveellinen ja rauhaa rakastava meininki koko kaupungissa. Todella rauhallinen mesta siis, ja ihan täydellinen pakopaikka kiireisestä, suorittavasta arjesta.

Ollaan tutustuttu paikallisiin, joista muutamasta on tullut meille jo hyviä ystäviä. Ollaan päästy tutustumaan Balilaisten elämään ja heidän tapoihin ja arkeen, joka eroaa todella paljon länsimaalaisesta. Vaikka Indonesia on muslimivaltio, suurin osa Balilaisista on hinduja. Uskonto on heille todella tärkeä, ja se näkyy joka paikassa täällä mm. patsaina kaduilla. Jokaisen kaupan ja kodin edessä on pieniä uhraus "koreja", joihin on aseteltu eri värisiä kukkia, pientä syötävää, toisinaan tupakkaa ja suitsuke. Uhraukset tehdään päivittäin tuomaan onnea ja siunausta talolle, bisnekselle ja ihmisille. Meidänkin talolla käy joka päivä joku tekemässä sen. Monet balilaiset myös meditoivat ja rukoilevat useita kertoja päivässä, ja erilaisia seremonioita on harva se päivä. Jokaisella temppelillä on omat päivänsä seremonioille, ja koko kylän on pakko osallistua. Niitä varten otetaan vapaata töistä, ja joskus jos seremonia kestää 3 päivää, loppu kuukausi tehdään töitä ilman vapaita. Ihmiset käyttävät oikeasti todella ison osan palkastaan seremonioihin ja uhrauksiin. Me ollaan päästy osallistumaan kaksiin eri häihin ja muutamaan muuhun seremoniaan, ja tunnelma niissä on aina käsinkosketeltava. Isoissa seremonioissa on yleensä balilaista tanssia, paljon perinteistä musiikkia ja toisinaan myös koomikoita. Yhdessä isossa seremoniassa koomikko kertoi ilmeisen hyvän vitsin Remistä, kun kaikki repes jäätävään nauruun. Mehän ei tietenkään ymmärretty mitään. :) Sen seremonian tarkoitus oli houkutella esiin pahat voimat, ja sitten tuhota ne. Pahoja voimia houkuteltiin manaamalla kaksi kylän miestä transsiin ja tarjota heitä uhrilahjana tälle demonille. Oli tosi jännittävää seurata sivusta, miten iso juttu se on paikallisille ja miten peloissaan he oikeasti siellä olivat. Moni tanssija joutui transsiin kesken esityksen, ja jopa yksi tyttö yleisöstä, joka seisoi ihan meidän vieressä, yhtäkkiä kaatui ja alkoi sätkimään ja tärisemään ihan hulluna. Ajatus transsista on jotenkin tosi vieras mulle, enkä oikein tiennyt mitä siitä ajatella. Mutta jotenkin täällä kaikki Balilaisten uskomukset on niin vahvasti läsnä, että niihin on helpompi uskoa itsekin. Musta hindu uskonto on muutenkin todella mielenkiintoinen, ajatus karmasta, ja siitä että kaikki on lähtöisin luonnosta. Luontoa kunnioitetaan ihan eri tavalla kuin meillä (tällä kunnioituksella ei kyllä ole mitään tekemistä luonnonsuojelun kanssa, vaan enemmänkin uskotaan luonnonhenkiin jne.), ja esimerkiksi monen suuren ja vanhan puun juureen on tehty pieni "uhraustemppeli".

Hyvinvointijuttujen lisäksi Ubudissa on toki paljon muutakin nähtävää. Balin kuuluisimmat riisipellot sijaitsee 10 min matkan päässä ja näkymä siellä on uskomattoman hieno. Kauniita riisiterasseja silmänkantamattomiin palmujen ympäröimänä.

Riisipellot on rakennettu portaittain, ja kastelu hoidetaan johtamalla vettä ylimmälle portaalle, josta se laskeutuu alaspäin. Vesi tulee joista ja puroista, joten mukana kulkeutuu myös pikkukaloja, joita paikalliset lapsoset sieltä mutavellistä sitten kaiveli.

Ubudin eteläpuolella on upea Tegenungan vesiputous, johon pääsee pulahtamaan kuumana päivänä. Tämä vesiputous on vaan supersuosittu turistikohde, joten valitettavasti yleensä myös tupaten täynnä. Mutta kaunis silti.

Yks meidän lempparipaikkoja Ubudissa on ehdottomasti Monkey Forest, jossa asustelee vajaa 600 apinaa. Ollaan käyty siellä vissiin seitsemän kertaa, eikä silti kyllästytä. On niin kiehtovaa vaan katsella apinoita, kun ne leikkii ja telmii. Näistä apinoista varoitellaan paljon, ne varastelee, ja puree jos suuttuu tai innostuu. Me ollaan kuitenkin todettu, että on ihan täysin ihmisen oma vika jos ne puree, koska sillon on todennäkösesti tehnyt jotain mikä ohjetauluissa kielletään. Apinoita ei esim saa katsoa silmiin, koska ne kokee sen uhkaavana. Niitä ei myöskään saa silittää, vaikka ne tulis syliin istumaan. Jos niiden kanssa alkaa pelleilemään, ne saattaa innostua ja näykkästä. Monta kertaa ollaan todistettu, kun joku hölmö ei tottele henkilökunnan  ohjeita ja saa tuntee sen nahoissaan. Mutta jos niitten kanssa on rauhallinen, ne on maailman söpöimpiä otuksia! Ottaa kädestä kiinni tai leikkii hiuksilla. Isot apinat usein varastaa pienempien ruuat, joten pienemmät tulee välillä jalkojen suojaan turvaan syömään. Aivan super sööttejä <3

Voin siis sanoa, että Ubud on paratiisi. Kätevästi myös keskellä Balia, eli täältä on tosi helppo liikkua ympäri saarta ja eri eri rannoille. Lähin ranta on Sanur Beach, n. 30 min skobamatkan päässä, joten lähöilemäänkin pääsee kätevästi. Meillä päivät kuluu täällä tosi rennosti, herätään kun herätään, käydään salilla ja joogassa (tai siis minä käyn joogassa, Remin suostuttelu jatkuu..), käveleskellään kaupungilla, käydään hieronnoissa ja ravintoloissa tai kokkaillaan. Välillä ajellaan johonkin läheiseen kaupunkiin tai rannalle. Perus elelyä, mutta vähän iisimmin. Ei vois nyt just enempää toivoa. <3

Reppureissaus jää meiltä vähäksi aikaa tauolle, todettiin että ollaan molemmat ehkä enemmän tällaisen rauhoittumisen tarpeessa, kun paikasta toiseen liikkuminen saattaa olla kuitenkin oikeestaan aika stressaavaa. Välillä mietityttää että mitä kaikkea meiltä jää näkemättä nyt kun jäätiin tänne, mutta toisaalta, nautitaan nyt just niin paljon olostamme, että miks pitäis tehdä mitään muuta. Saadaan joka päivä herätä yhdessä kauniin luonnon keskeltä, meillä ei oo kiire mihinkään, tehdään mitä milloinkin mieli tekee ja vaan ollaan. :) Elämä on aikalailla täydellistä. <3

Btw, kaikki jotka on nähnyt "eat, pray, love" leffan, ne kohdat jotka on Balilta, on Ubudista. Käytiin viime viikolla katsomassa Ketutin taloa, ja se on ihan oikeasti täällä. :) Ja kaikki jotka ei oo nähneet sitä, katsokaa. <3

Halauksia kaikille Suomeen,

Laura

First steps in Bali

Selamat malam! :)

Nyt iski taas kirjoitusfiilis, joten jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Bangkokissa oli siis viikko ihmetelty, ja oli aika jatkaa kohti Indonesiaa. Oltiin etukäteen Suomessa varattu lennot Jakartaan, Jaavan saarelle Indonesian pääkaupunkiin, mutta Bangkokissa ollessa tuli fiilis että halutaan mennä kuitenkin suoraan Balille ja rannalle, ja ostettiin jatkolennot Jakarta-Denpasar välille. Saavuttiin Denpasariin 10.9 torstaina myöhään illalla, joten jäätiin yhdeksi yöksi kentän lähelle Kutalle. Oltiin etukäteen kuultu Kutasta oikeestaan vaan negatiivisia kommentteja, joten seuraavana aamuna jatkettiin Balin eteläkärkeen Uluwatuun. Pienen harhailun jälkeen löydettiin kiva ja edullinen homestay, johon dumpattiin kamat, vuokrattiin skoba ja lähdettiin metsästämään rantaa. Uluwatu Beachille päästäkseen täytyy kipitellä ihan hemmetin pitkät portaat alas, ja kävellä sokkeloisen, kallionrinteelle rakennetun "torin" läpi. Sitten kun kuvittelet että nyt löyty niin eteen ilmestyy portaat, jotka on ehkä kapeimmat ja jyrkimmät ikinä näkemäni, eikä niissä mitään kaiteita tietenkään ollut. Kuumottavaa, todellakin! Ranta oli kuitenkin todella upee ja vaivan arvoinen. Tälle beachille pääsee vasta iltapäivällä laskuveden aikaan, aamusta nuo kapoiset portaatkin on osittain veden alla. :)

Uluwatu Beach on kallioinen ja kivinen, ja sinne muodostuu laskuveden aikaan "lammikoita", joista pääsee bongaamaan kauniita värikkäitä kaloja, rapuja ja hyvällä tuurilla merikäärmeitä. :)

Oltiin Uluwatussa yhteensä viikko, ja aika siellä kului oikeestaan vaan rannalla loikoillessa ja aalloissa pyöriessä. Tästä me oltiin unelmoitu jo pitkään ja teki niin hyvää vaan nauttia auringosta ja aaltojen pauhusta. Ihan Uluwatu Beachin vieressä on muitakin upeita rantoja, ja sahattiinkin niiden väliä koko viikko. Läheinen Padang Padang-ranta jäi meidän mieleen Remin ja samaan aikaan Uluwatussa lomailleen Remin työkaverin Simon surffikokeilusta. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, sanotaanko vaikka että ensikertalaisina pojat ois voineet aloittaa ehkä jostain muualta kuin rannalta, jossa järjestetään pro kisoja, aallot on korkeita ja virtaukset kovia... :D

Meidän suosikiksi läheisistä rannoista nousi Dreamland Beach, jossa vietettiinkin suurin osa ajasta. Dreamlandilla aallot oli sillon suht isoja ja ne hajosi vasta ihan lähellä rantaa, ja pyörittiinkin siellä välillä ihan miten päin sattuu. Mutta hauskaa oli! Ranta on iso ja siellä on paljon porukkaa yleensä, mut me viihdyttiin siellä hyvin. Monena iltana istuttiin katsomassa miten aurinko laski mereen suoraan edessä. Upeeta.

Yksi iltapäivä vietettiin Uluwatu Temppelillä, joka on rakennettu kallion kielekkeelle 70 metrin korkeuteen alla olevasta merestä n. 1000 vuotta sitten. Temppelialue on todella kaunis, ja siitä aukeaa upea maisema merelle. Auringonlasku siellä oli mieletön! Alueella vilistelee paljon varastelevia apinoita, joten laukuista ja aurinkolaseista piti pitää tiukasti kiinni. :)

 Uluwatua voin lämpimästi suositella rantalomapaikaksi kenelle vaan. Eikä ole todellakaan hinnalla pilattu, meidän majoitus oli kahdelta hengeltä 150 000 rupiaa/yö eli n. 10€. Uluwatuun tullaan varmasti palaamaan. :)

Mitkä fiilikset jäi Uluwatusta? Kaikin puolin tosi hyvät, huippu mesta.

Mitä opittiin Uluwatusta? Balilaiset on ihania ja ystävällisiä, mutta täälläkin ihmisten täytyy tienata elantonsa. Eli jos kysyt surffilautavuokraajalta rannalla että sopiiko tää ranta aloittelijalle, se sanoo mitä vaan saadakseen sut vuokraamaan sen laudan. Selvitetään siis jatkossa itse etukäteen tällaiset asiat :D Ja toinen, tarkista aina mitä viet pesulaan, ja hakiessa tarkista että kaikki on tallella.

Bali on valloittanut meidän sydämet ihan täysin, ja päätettiinkin nyt jäädä tänne vähän pidemmäksi aikaa. Ei tiedetä vielä kuinka pitkäksi, mutta toistaiseksi. Vuokrattiin talo, johon muutetaan ylihuomenna, ja katsotaan mitä tapahtuu.. :)

Terkkuja Suomeen, tänään tuli melkeen kotoisa fiilis, kun vähän ropisi vettä. Makoilin riippumatossa meidän pihan gazebossa, hörpin kookosta ja kuuntelin ropinaa. Ilma oli ihanan raikas sen jälkeen. :) 

Liityin tänään taas Yoogaiaan pitkästä aikaa, on muuten kätevää ja aika superihanaa, kun voi tuossa gazebossa joogata sillon kun huvittaa. :)

Haleja!

Laura